3. Elänteen lähde, Paijula
60º36’08.2N, 22º02’36.9E

Suomalaisessa kansanuskossa ja myyttisessä perinteessä lähteet olivat pyhiä paikkoja ja niihin liittyi monia uskomuksia. Niitä pidettiin paikkoina, joissa voimiin ja henkiin voitiin yrittää saada yhteyttä. Lähteen kuvajaisesta on katsottu puolisoa ja lähdevedellä on kastettu lapsia. Niille on uhrattu, tehty taikoja ja niitä on käytetty parantamisrituaaleissa. Vettä ei saanut kuitenkaan ottaa ilman vastalahjaa haltijalle. Tämä on ollut hyvin tärkeä piirre muinaisuskoissa, että aina piti antaa jotain takaisin. Lähteen haltijalle piti antaa maksu vedestä.

Uhrattavan esineen piti olla kirkas, esimerkiksi palanen hopeaa, kultaa, hopearahoja tai aikoinaan hyvin arvokkaita neuloja. Joidenkin tarinoiden mukaan myös leipää ja suolaa annettiin uhrilahjoiksi. Perimätiedon mukaan pyhinä pidetyille lähteille on viety uhrianteja varsin myöhäisinäkin aikoina.
Eläntee on ehtymätön lähde, joka on ollut valjastettu renkailla kylän yhteiseksi kaivoksi. Vesi on juossut renkaan yli jatkuvasti, siinä ei ollut kantta.
Nykyään kaivossa on kansi. Sieltä on haettu vettä eläimille mm. maitokärryillä tonkkien
kanssa. Vesi on ollut puhdasta ja juomakelpoista. Tämä on paikallisen asukkaan muistitietoa 50-luvun taitteesta.
Lähteet: Wikipedia, Kirjastot.fi
Kuvat: Nousiaisten Kotiseutuyhdistys ry